torstai 29. lokakuuta 2015

Nostalginen joulukalenteri



Siinä se on, joulukalenterini. Tätä ei tarvinnut etsiä, se tuli vastaan ja samalla hetkellä oli päivänselvää, että tämä on joulukalenterini 2015. Kalenterin kuvan on piirtänyt Lars Carlson. Lapsuudessani meillä oli useita Carlsonin joulujulisteita seinillä ja lapsuudenkodissa ne ovat vieläkin. Minäkin haluaisin niitä, jos vain jostain löytäisin. Yhden Carlsonin joulujulisteita myyvän nettikaupan löysinkin, mutta vielä mieluummin ostaisin näitä kaupasta, jotta näkisin ne ensin livenä.

Metallinen sydänkehikko, jossa kalenteri nyt majailee, on ostettu Italiasta. Se odottelee seinällä tämän vuoden joulukortteja. Joulukalenteri saa olla kehikossa siihen saakka, kunnes ensimmäiset joulukortit kolahtavat postilaatikkoon.


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Joululukemista

Kauppoihin on alkanut pikkuhiljaa tipahdella lisää joululehtiä ja -kirjoja. Kovin isoa valikoimaa hyllyissä ei vielä ole, mutta oikein hyviä löytöjä olen jo tehnyt. Hyvää joulua -reseptikirjasta olen erityisen onnellinen.


Tämä kirja on ilmestynyt jo viime vuonna, joten se oli nyt saatavilla ihan kohtuuhintaan. En syö enää ollenkaan lihaa tai kanaa, joten uusia reseptejä kaivataan. Tässä kirjassa on monta herkullisennäköistä kasvisruokareseptiä, joista useimmasta saa vegaanisenkin version tehtyä ihan helposti. Ainakin uunirosollia, täytettyjä munakoisoja, peruna-maa-artisokkalaatikkoa ja riisisuklaapatukoita aion kokeilla. Kirjassa on myös monia ruokalahjoiksi sopivia reseptejä.

Kaupasta lähtivät mukaan myös tänään ilmestynyt Kotilieden Jouluelämää -lehti sekä Joulu maalla -lehti.


Lyhyellä lukaisulla tykkään molemmista lehdistä, mutta Jouluelämää-lehti lumosi minut totaalisesti. Lehden kansi on ihan mahdottoman kaunis!! Punainen on minun lempijouluvärini (niin kuin muutenkin), joten en olisi odottanut vihreän kannen tekevän minuun näin suurta vaikutusta. Silti vaan niin kävi. Olen tuijotellut lehden kantta jo useaan otteeseen, kun se vaan on niin ihanan jouluinen! Lehden sisältökin on todella kiva. Ensimmäisenä ihastuin kartanon joulun kuusenhakumatkajuttuun. Siinä on aitoa joulun tunnelmaa. Resepteistä kokeilulistalle pääsevät ainakin Nutellatryffelit, karpaloinkivääriglögi, kikhernekeksit sienisalaatilla ja yrttisuolassa kypsennetyt perunat. Lehden tarkempaa lukemista säästelen vielä johonkin rauhalliseen, hämyiseen hetkeen kynttilänvalolla ja jouluteellä höystettynä. Tänään oli joulufiilistelyyn aivan liian aurinkoinen sää ja se piti käyttää hyödyksi haravoimalla lehtiä pihalta.

Ei joulua ilman Aku Ankkaa. Ensimmäinen jouluinen taskukirja bongattu!


Jos joulufiilistä ei tule mistään muualta, niin Aku Ankoista se tulee aivan takuuvarmasti! Tämän taskarin kansikin on oikein superjouluinen. Sisältöön tutustumisen säästän siihen samaan hämyiseen hetkeen, johon Jouluelämää-lehtikin pääsee.


Joulureki ei tällä hetkellä löydy googlesta, joten kannattaa laittaa sivu kirjanmerkkeihin tai kirjoittaa osoite jonnekin ylös. Olen kyllä kutsunut googlen kylään Joulurekeen, mutta siihen saattaa vielä hetki vierähtää, toivottavasti ei kovin pitkää hetkeä kuitenkaan.


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

60 yötä jouluun

Enää 60 yötä jouluun. Ihanan monta joulufiilistelypäivää vielä edessä. Mutta 60 yötä on kuitenkin aika vähän ja menee ihan liian nopeasti. Joten nyt nautitaan!

Monenlaista jouluherkkua ollaan jo maisteltu tälle syksylle. Joulutorttuja olen tehnyt jo monta monituista kertaa. Tosin teen niitä ympäri vuoden, mutta syksyn tullen enemmän kuin alkuvuodesta. Marmeladina tykkään käyttää luumumarmeladin rinnalla aprikoosimarmeladia.




Dumle Gingerbread -uutuus on aivan huippu! Maistuvat piparkakkutaikinalle ja taikinahan on piparkakkujen tekemisessä aivan kaikista parasta. Kuva on lainattu Fazerin nettisivulta.

Kokeilin myös uutuusjoulujäätelön eli Ingmanin Sandwichin. Täytyy myöntää, että olin aika pettynyt. Sandwichin pohjana ja päällisenä oli pullalautasella pehmentyneet piparkakut ja välissä vaniljajäätelöä. Vähän turhan simppeliä. Paremman lopputuloksen saa maustamalla vaniljajäätelöä piparkakuilla ihan kotikonstein. Jäätelössä olisi voinut olla joku kiva jouluinen maku, esimerkiksi glögin maku.



Pandan Desserts -jälkiruokakonvehtirasia on tullut kauppoihin jo viime joulun alla, mutta minä tutustuin siihen vasta nyt.



Konvehtien makuina ovat lemon cheesecake, tiramisu, strawberry parfait, mint truffle, toffee fudge, crispy nougat mousse ja caramel vanilla creme. Konvehdit ovat kivannäköisiä eikä makuvalikoimasta mikään saa ehdotonta tyrmäystä heti nimensä perusteella, niin kuin monissa konvehtisekoituksissa valitettavasti käy. Konvehdit ovat kauniin näköisiä ja sopisivat oikein mainiosti kahvipöytään. Vaikka rasiasta ei inhokkia löytynytkään, niin en myöskään erityisesti ihastunut yhteenkään konvehtiin. Aika tasainen lajitelma siis. Vierasvaraksi voisin tämän rasian ostaa toisenkin kerran.

Tänä viikonloppuna en voinut enää vastustaa kiusausta vaan aloitin kodin joulukoristelun. Keittiö sai jouluverhot ikkunoihin...


...samoin kuin kodinhoitohuone.


Keittiön verhot on ostettu pari vuotta sitten Jotexilta ja kodinhoitohuoneen verho löytyi kirpparilta.

Jouluiset soittorasiat pääsivät olohuoneeseen paraatipaikalle.


Lisäksi laitoin muutamia muitakin koristeita paikoilleen ja parit jouluvalotkin ovat nyt ilahduttamassa pimeitä iltoja. Tästä se joulukoristelu jatkuu pikkuhiljaa sitä mukaa kun kaivelen koristeita kaapeista esille.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Christmas starts here!

Tämän vuoden ensimmäiset joululehdet on nyt haettu kaupasta. Mukaan lähti tänään ilmestynyt Kaikkien aikojen joulu, brittilehti The Christmas Magazine ja Fazerin uusi joulusuklaa, joka on parasta joulusuklaata, mitä olen koskaan maistanut. Kaikkien aikojen joulu on aina ollut lempparijoululehteni tunnelmansa vuoksi. Vaikken ottaisi lehdestä yhdään jouluvalmisteluideaa käyttöön, niin silti siitä saa aina irti kaikista parhaan joulutunnelman.

Tämänkin vuoden lehti on jaettu kolmeen osioon: wanhan ajan jouluun, perheen jouluun ja nautiskelijan jouluun. Vanhanaikaisessa talossa asuvana joulunautiskelijana ensimmäinen ja viimeinen lehden osio kolahtavat minuun eniten. Wanhan ajan joulussa on ohje kauniisiin paperitähtiin, joita aion tehdä talon täyteen. Nautiskelijan joulun puolella on juttu päätoimittaja Anneli Myllerin omasta joulukodista. Hänen joulukuusestaan nappaan kauan kaivatun idean omaan joulukuuseeni. Meillä on kolme kissaa, joten tavalliset joulukuusennauhat eivät tule kuuloonkaan, koska kissat tykkäävät maistella niitä vähän turhan innokkaasti. Annelin kuusessa on nauhoina kauniita kangasnauhoja ja sellaiset eivät ainakaan meidän kissoja kiinnosta. Lehdessä on myös lumoava juttu New Yorkin joulusta. Joskus, vielä joskus menen käymään New Yorkissa joulun alla. Ehkä ensi vuonna.




tiistai 20. lokakuuta 2015

Täytettävät joulukalenterit

Tämä on jo neljäs joulu, kun teen kummipojalleni ja hänen siskolleen joulukalenterit. Puinen joulukalenterikehikko on ollut sama jo kolme vuotta ja kestää varmasti ihan niin pitkään kuin joulukalenterille on tarvetta.


Joulukalenterien päälle olen liimannut puisen veturin ja vaunut, joissa on lasten nimikirjaimet. Molemmilla on onneksi sen verran lyhyt nimi, että kirjainvaunut juuri ja juuri mahtuvat kalenterien päälle.


Viime vuonna täytin kalenterit legoilla, jotka laitoin luukkuihin kokoamisjärjestyksessä ja kokoamisohjeet mukaan. Lisäksi laitoin tarroja ja karkkeja. Se osoittautui niin suosituksi ratkaisuksi, että tein tänä vuonnakin sisällön legoista. Ostin vain hieman isommat legopaketit kuin viime vuonna ja jätin tarrat pois. Legojen lisäksi luukuissa on tänäkin vuonna karkkeja. Lapset ovat tänä jouluna 6- ja 4-vuotiaita, joten ovat helpossa iässä joulukalenterien suhteen. Ovat sen verran isoja, että osaavat olla syömättä pieniä osia, mutta kuitenkin vielä kelpaa kummitädin tekemät joulukalenterit.





Vaikka kalenteriluukut ovatkin aika isoja, niin jotkut palikat olivat niin suuria, etteivät mahtuneet luukkuihin. Nämä palikat laitoin jouluisiin pussukoihin ja kyseisen päivän lego-ohjeeseen kirjoitin, mikä pussukka pitää avata kyseisenä päivänä. Pussukat suljin tarroilla ja laitoin naruilla roikkumaan veturiin ja junanvaunuihin.



keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Vanhoja joululehtiä

Tämän vuoden joululehdet eivät ole vielä tulleet kauppoihin, joten täytyy vielä tyytyä selailemaan edellisvuosien joululehtiä. "Tyytyä" on kylläkin huonosti sanottu, sillä vanhoissa lehdissä on joulun taikaa ihan yhtälailla kuin uusissakin lehdissä. Mielestäni olen pysynyt kohtuudessa joululehtien hamstraamisen suhteen. Niitä oli kertynyt yhteensä 30. Tosin muutama vuosi sitten kävi muutossa onnettomuus ja joululehtipino oli joutunut ilmeisestikin lehtiroskikseen. Silloin se pino ei vielä kovin iso ollutkaan ja tuon jälkeen olen hankkinut muualta pari vanhaa lehteä menetystä korvaamaan.


Nämä lehdet ovat aivan ihania. Oikeastaan ne ovat ihanampia kuin kaupassa olevat joululehdet tunteettomissa lehtitelineissään odottamassa joulukotiin pääsyä. On ihanaa levittää lehdet lattialle ja selailla niitä seurana kupillinen jouluntuoksuista teetä.

Vanhin minulla oleva joululehti on Kultainen Joulu vuodelta 1996. Tässä lehdessä on upeat kannet. Kunpa vielä joskus tulisi kauppoihin toinen näin ihanan juhlallinen joululehti.


Kultainen kansi lupaa paljon. Kanteen verrattuna sisältö kuitenkin on aika tavallinen, vaan ainakin minulle kansi riittää pitämään joulufiilistä yllä, vaikkei sisältö aivan yhtä juhlava olekaan. Tyyli on aivan erilainen kuin joululehdissä nykyään, teksti on tiuhemmassa ja kaikki tila on käytetty hyödyksi hyvin. Julkkisten piparkakkutalojuttu Kylli-täteineen jaksaa ihastuttaa uudelleen ja uudelleen.



Leivontaohjeitakin löytyy.



Joululahjaideat saavat minut hihittämään.


"Mikäli arvelet perheen naisväen saaneen tarpeekseen hyödyllisistä keittiövälineistä, kannattaa ottaa kurssi kohti romantiikkaa ja hemmotteluhetkiä." Keittiövälineistä? Eikö tämä lehti pitänyt olla 90-luvulta eikä 50-luvulta? Hihittelen edelleen, nimittäin kirjalahjaksi ehdotetaan kirjaa "Nainen ja apina". Huumorintajua lahjavinkkien kirjoittajalta ainakaan ei ole puuttunut. Olisi hauska tietää kuinka paljon kyseistä kirjaa myytiin tämän lehden vinkkauksen ansiosta. Lahjavinkeistä löytyy yksi ihanuus, joka pistää minut miettimään, olenko jämähtänyt 90-luvulle. Vaiko palannut takaisin... Listalta nimittäin löytyy lempparituoksuni, Givenchyn Organza.

Suosikkijoululehteni on Kaikkien aikojen joulu tunnelmallisuutensa vuoksi.


Minulta näköjään puuttuu kaksi Kaikkien aikojen joulua; vuodet 2008 ja 2013. Vuosi 2008 vielä selittyy sillä, että silloin on ilmestynyt ensimmäinen Kaikkien aikojen joulu, joka on vain saattanut mennä ohi, mutta vuotta 2013 ei selitä mikään. Olenko selannut sen kaupassa ja pettynyt? Olisi ehkä kannattanut ostaa silti, jotta olisi voinut verrata muihin lehtiin.

Kaikkien aikojen joulu -lehdistä suosikkini on vuodelta 2009 kissa-aiheisen kantensa vuoksi.


Soma ja suloinen kansikuva. Kolmen kissan onnellisena palvelijana toivoisin itsekin voivani ottaa moisia kuvia. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että siinä vaiheessa, kun olen saanut kameran käteen, on kissa niellyt jo 20 cm:n pätkän lahjanarua ja minä yritän olla hyperventiloimatta samalla kun paniikissa järkeilen, että mennäänkö eläinlääkäriin heti vai kohta. Tyydyn siis ihastelemaan tätä kuvaa ja pidän lahjanarut kaukana kissoista.

Sisäsivuilta löytyy vielä lisää söpöilyä.




Vasta nyt huomasin, että jokaisen lehden kannessa on isolla kirjoittettuna jokin luku: "325 ideaa","257 ideaa", "243 ideaa ikimuistoiseen jouluun", "236 ideaa jouluun" ja "243 ideaa & lahjaa". Netistä löytyy myös tämän vuoden lehden kansi, jossa lukee "243 ideaa & lahjaa". Matemaatikko minussa ihmettelee, mistä tulee usein toistuva luku 243. Siinä on kivasti luku 24, kuten joulukalenterin luukut. Jokaiselle päivälle siis 10 ideaa ja kolme päälle. Hmm... 243 on myös jaollinen kolmosella ja itse asiassa se on sama kuin 3 potenssiin 5. Tämä taitaa nyt jäädä arvoitukseksi.

Toinen suosikkini on Leivotaan-lehden joulunumerot.


Näissä on ihan parhaat joululeivonnaisten reseptit. Olen alusta alkaen kirjoitellut lehtiin reseptien viereen, mitä reseptejä olen kokeillut, mitkä olivat hyviä ja mitkä huonoja reseptejä. Vuosien jälkeen ei enää mitenkään voi muistaa, mitä reseptejä on kokeillut (paitsi jos on joulubloggaaja), joten ei tarvitse tehdä samoja epäonnistumisia joka vuosi.

Vuoden 2013 lehdessä on monta herkullisen näköistä suklaareseptiä ja niistä on jäänyt kokeiltavaa vielä tällekin joululle.


Kaikista omistamistani joululehdistä mielestäni jouluisin kansi on vuoden 2011 Kotivinkin Jouluherkut -lehdessä.


Tässä lehdessä on hauska piparkakkulinnunpöntön ohje.


Minun täytyy tunnustaa, etten ole koskaan onnistunut tekemään piparkakkutaloa. Yrityksen puutteesta ei ole ollut kyse. Useana vuonna olen haaveillut upeista piparkakkulinnoista lumisen huuruisilla koristeilla. Rakennusprojektini ovat aina kaatuneet siihen, että uunista otetut osat eivät ole olleet sitä, mitä niiden olisi pitänyt olla. Ne vaan eivät ole sopineet yhteen, vaikka muotit sopivat. Eripaksuisia ja kierojakin ovat olleet. Tässä mökissä kuitenkin on potentiaalia. Ei tarvitse olla suora, ei ole montaa osaakaan yhdistettävänä ja kaiken päälle on kaunis ja erilainen. Ehkä yritän vielä tätä.

Lehtipinosta löytyi yksi lehti, jotan en muista koskaan nähneeni, nimittäin Kotilieden Jouluelämää-lehti vuodelta 2012.


Tästä lehdestä löytyy otsikko, joka ei selityksiä kaipaa.


Ensi viikolla ilmestyvät vuoden 2015 ensimmäiset joululehdet. Jiihaa!!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Joulukortit

Tämän vuoden joulukorttiaskarteluissa pääsin erittäin helpolla. Nimittäin tammikuussa 2014 tein melkoisen läjän joulukortteja, jotka ovat yhä lähettämättä. Viime vuoden kortit ostin ja lähetin Italiasta, joten 70 itsetehtyä korttia on ollut kaapissa odottamassa tätä joulua. Tulipa oikein jouluinen olo kortteja hypistellessä ja kuvatessa. Nämä kortit ovat hyvin yksinkertaisesti tehtyjä. Materiaaleina oli erilaisia korttipohjia, kuviopapereita, siirtokuvia, tarroja, jouluisia kuvia ja liimaa. Kaikki kortit ovat erilaisia. Tykkään tehdä mieluummin erilaisia kortteja kuin vain yhtä mallia.















keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Viime joulu

Viime joulun vietimme Pohjois-Italiassa, Bolzanossa, Etelä-Tirolin pääkaupungissa. Mieheni oli töissä Bolzanossa vuosi sitten, joten päätimme olla joulunkin siellä, Italian joulupääkaupungissa. Minullehan se sopi. Paikka oli oikea jouluparatiisi. Ihanat joulutorit täyttivät kaupungin ja joulutunnelma oli käsinkosketeltavissa, vaikka lunta satoi ensimmäisen kerran vasta tapaninpäivänä.

Meille tuli myös vieraita Suomesta ja Ranskasta, joten valmistin suomalaisen jouluaterian alusta loppuun saakka yksin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein aivan kaikki jouluruuat alusta alkaen itse. Valmiita suomalaisia jouluruokia ei sattuneesta syystä ollut saatavilla. Olisin mielelläni lisännyt joulupöytään myös pohjois-italialaisia jouluruokia, mutta sellaisia ei kuulemma ole, joten söimme pelkästään suomalaisia jouluruokia. Ja paljon suklaata.

Lanttulaatikosta tuli parempaa kuin Suomessa koskaan. Bolzanossa lantut olivat aivan erilaisia kuin Suomessa, olivat ilmeisesti eri lajiketta. Lantuiksi ne kuitenkin tunnisti, vaikka olivat pienempiä ja vihreämpiä kuin Suomessa ja paljon paremman makuisia raakanakin kuin suomalaiset lantut. Oikein vihanneskaupasta kävin ostamassa, jotta sain varmasti lanttuja enkä mitään muita lanttua etäisesti muistuttavia juureksia.

Etelä-Tirolissa puolet väestöstä puhuu äidinkielenään italiaa ja puolet saksaa. Hyvin harvat osaavat puhua englantia. Kielimuuri hieman hankaloitti joulun ruokaostoksia, joten menimme ostamaan ruokatarpeita netistä otettujen valokuvien kanssa. Lihakaupassa olivat ihmeissään, kun haluttiin tilata 8 kg:n kinkku. Sitä eivät pystyneet meille toimittamaan, mutta saatiin kaksi 4 kg:n kinkkua. Näissä kinkuissa ei ollut luita ollenkaan, joten olihan niissä syömistä. Paistettiin niitä melkein vuorokausi yhteen putkeen kaasu-uunissa ja tuli kyllä todella hyviä. Viime joulun jälkeen olen lopettanut lihan syömisen, joten italialaiset kinkut jäivät minun osaltani viimeisiksi.

Piparkakkujen teko osoittautui haasteelliseksi, koska sikäläinen siirappi oli huomattavasti notkeampaa kuin suomalainen. Kahden taikinan jälkeen päätin ostaa torilta piparkakkutalon ja piparkakkuhevosen rekineen. Löysästä taikinasta paistetut piparit söimme sen enempää niiden ulkonäköä miettimättä.

Joulutorttujen teko onnistui kaupasta ostetulla lehtitaikinalla ja luumuhillolla. Tortuistakin tuli paremman makuisia kuin suomalaisista valmistaikinoista tehdyistä tortuista. Luumuhillo oli violettia, eikä ruskeaa niin kuin suomessa ja se maistui aivan ihanalle. Viime joulun joulutorttuja on kyllä ikävä.

Vaikka joulu Italiassa olikin ikimuistoinen, niin mikään ei voita suomalaista joulua. Tänä vuonna joulunodotus on vielä tavallistakin ihanampaa, koska yhden "skipatun" joulun jälkeen meille tulee taas kotijoulu!

 Torilta ostetut piparkakkuaarteet


 Bolzanon joulutori


Joulutoritunnelmia 


Joulutoritunnelmia 


Joulutoritunnelmia 


Yksi kaupungin parhaista pizzaravintoloista


Joulutorien tunnelmaa 


Joulupaketein koristeltu talo keskustassa 


Joulukalenteritalo Bolzanon keskustassa 


Joulukalenteritalon ensimmäinen luukku avattuna 


Jouluhuone Scaligeron linnassa Malcesinessa, Gardajärven rannalla 


Scaligeron linnan joulutunnelmaa