sunnuntai 26. helmikuuta 2012

3D-kortteja

Askartelin ensimmäistä kertaa elämässäni 3D-kortteja. En ole aiemmin hirveästi välittänyt niiden tekemisestä, koska mikä voi olla tylsempää, kuin kasata valmiiksi mietitty ja leikattu kuva ja liimata se kartongin palaan? Noh, niinhän sitä voi luulla, että ei mikään. Mutta kun nyt viimeinkin pääsin 3D-askartelujen kanssa kunnolla vauhtiin, ei loppua näy. Se olikin yllättävän mukavaa. Eikä sen tarvitse olla edes tylsää, kun yrittää tehdä korteista oman tyylisiään sen sijaan että vain tyytyisi kiinnittämään valmiita osia toisiinsa kiinni. 3D-kuvaan nyt ei paljoa voi vaikuttaa, jos sen valmiina arkissa ostaa, mutta kaikki muu kortissa onkin sitten itsestä kiinni. Leikkasin jopa kortit itse isosta kartongista, sen sijaan että olisin tyytynyt ostamaan valmiita korttipohjia, jotta kortit varmasti näyttävät itsetehdyiltä. :) Tällaisia sain aikaiseksi:





Ja tällaisia 3D-joulukortteja on postilaatikkooni kolahtanut menneinä vuosina:


Nyt kun olen näiden korttien kanssa vauhtiin päässyt, niin jatkoa on varmasti luvassa. Yritänkin nyt etsiskellä jouluaiheisia 3D-kuvia, jotta pääsen näpertämään jo ensimmäiset 3D-joulukorttini. Muutamia aika ihania nettikaupoista jo bongasinkin. :)

perjantai 24. helmikuuta 2012

Linnut


Yksin kotona -elokuvasarjan toisessa elokuvassa Kevin saa kaksi tunturikyyhky-joulukuusenkoristetta newyorkilaisesta lelukaupasta. Toisen niistä hän antaa puistossa asuvalle lintuja ruokkivalle naiselle ja toisen jättää itselleen. Lelukauppiaan mukaan molemmat tunturikyyhkyn omistajat ovat silloin ikuisesti ystäviä. Tarina on niin hellyttävä, että minun oli aivan pakko hankkia kaksi tällaista kaunista lintukoristetta, kun sellaiset muutama vuosi sitten kaupassa näin. En tiedä ovatko nämä tunturikyyhkyjä vai mitä, mutta ainakin hyvin lähelle samanlaisia kuin elokuvan linnutkin. Nämäkin linnut ovat oikeasti kuusenkoristeita, mutta meillä ne roikkuvat kohdevalaisinten loisteessa ympäri vuoden. Lintuja on siis kaksi, mutta ne ovat sen verran kaukana toisistaan, että en saanut niitä yhtä aikaa valokuvaan. Olen näihin jo niin kiintynyt, etten edes harkitse niiden ottamista pois joulun jälkeen. Pieni ripaus kimallusta on paikallaan ympäri vuoden!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Yksin kotona


Yksin kotona (Home alone) - parhaat joululeffat ikinä! Katson nämä kaikki neljä jokaikisen joulun alla. Viime vuonna ajattelin säästellä näitä ja katsoa juuri ennen joulua, mutta sitten olikin niin paljon muuta puuhaa, että jäi katsomatta kokonaan. No, ei se mitään, katsoin ne vasta nyt helmikuussa ja tuli mukava jouluinen olo siltikin. :) Elokuvat kertovat pikkupojasta, joka jotenkin kummallisesti aina onnistuu jäämään jouluna yksin kotiin (ja kerran New Yorkiinkin) ja päätyy mitä hurjempiin seikkailuihin murtovarkaiden sekaan.

Yksin kotona -elokuvia on siis yhteensä neljä ja ne on tehty vuosina 1990-2002. Kaksi ensimmäistä elokuvaa ovat suosikkejani, koska onhan niissä pääosassa se ainoa oikea Kevin eli Macaulay Culkin. Tosin neljäs elokuvakin on omalla tavallaan hauska ja mukaansatempaava. Tästä voittekin päätellä, että kolmas elokuva on listassani viimeisellä sijalla. Mutta nyt laitetaankin leffat taas muutamaksi kuukaudeksi takaisin pakettiin ja otetaan ne esille jälleen syksyn pimenevinä iltoina.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Suklaa - Leivonnaisia ja jälkiruokia


Sain ystävänpäivälahjaksi aviomieheltäni tämän syötävän ihanan kirjan, Valéry Drouet: Suklaa - Leivonnaisia ja jälkiruokia. Lähes sata sivua täynnä suklaareseptejä!! On vanhanaikaista suklaata, suklaata teen ja kahvin kera, gourmetsuklaata ja juhlavaa suklaata. Mukana mm. valkoinen joulukakku, joka näyttää ja kuulostaa todella hyvältä. Aion toteuttaa kaikki tämän kirjan reseptit, sen voin luvata. Aikataulua en uskalla sanoa, mutta kaikki on testattava, kun kerran tällaisen suklaaunelman olen saanut. Tosin yritän ensin pysyä tahdikkaasti alkuvuoden kevennysyrityksessäni ja aloitan projektini hillitysti tutustumalla ohjeisiin huolellisesti ja hankkimalla joitakin puuttuvia leivontavälineitä, jotka ovat kirjan ohjeiden toteuttamiseksi välttämättömiä. Ja tietenkin syön samalla suklaata silmilläni. :)

perjantai 17. helmikuuta 2012

Rautalankasydän Nro 2

Teija esitteli muutama päivä sitten siskoltaan (tädiltäni) saamansa rautalankasydämen. Tottahan toki minultakin löytyy lähes vastaava sydän. Omani sain pari vuotta sitten lahjaksi serkultani, joka on omilla kätösillään sydämen vääntänyt. Se tekeekin sydämestä erityisen rakkaan. Sydämet muistuttavat paljon toisiaan. Tässä omassani taitaa olla vain himpun verran vähemmän rautalankaa kierritetynä ympärille. Myös minä pidän sydäntä ympäri vuoden esillä. Suunnitelmissani on, että alkaisin itsekin väännellä tässä kevään mittaan samankaltaisia sydämiä. Mainio pieni vieminen ja joululahjaidea.

torstai 16. helmikuuta 2012

Kun Harry tapasi Sallyn


Kun Harry tapasi Sallyn (When Harry met Sally) on vuonna 1989 valmistunut ihana romanttinen komedia, jonka tähtinä loistavat Meg Ryan ja Billy Crystal. Elokuvassa käväistään kahteenkin otteeseen joulussa, joten eiköhän se ole riittävästi, jotta voidaan jouluelokuvaksikin tituleerata. Tämä on ihan kertakaikkiaan suloinen elokuva. ♥ Meg Ryan romanttisen komedian pääosassa ei petä koskaan. Juonesta en tälläkään kertaa tohdi enempää kertoa, elokuvan nimi kertoo tarpeeksi.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Rautalankasydän


Minulla on muutama joulukoriste, jotka ovat esillä ympäri vuoden. Yksi niistä on tämä siskoni tekemä rautalankasydän. Runkona kulkee paksu rautalanka ja sen ympärille on kieputettu ohutta rautalankaa, jossa koristeena helmiä. Tämä on meillä vessan ovessa (ulkopuolella) ympäri vuoden. Se on tottunut omaan paikkaansa jo niin hyvin, etten tohtisi enää pois ottaakaan. Vaikkei tämä sydän välttämättä niin kovin jouluinen olekaan, niin minun silmissäni se on silti aina ollut nimenomaan joulukoriste. Toki ystävänpäiväkoristeena toimii myös varsin hyvin. :)

perjantai 10. helmikuuta 2012

Rocky Road


Viikonlopun herkutteluhetkiin valmistui Rocky Road. Nam! Täytyy tosin myöntää, että jopa minunlaiselleni sokerihiirelle tämä on melkoisen tuhtia tavaraa. Hyvänä puolena sanoisin, että pieni pala riittää varsin hyvin tyydyttämään makeanhimon, eikä tarvitse edes santsikierrosta ihan heti.

Minun Rocky Roadini valmistui näin: Vuorasin vuoan ensin leivinpaperilla, jonka jälkeen laitoin vuokaan murskattuja suklaapisara-keksejä ja irtokarkkeja (=vaahtokarkkeja, toffeeta, suklaarakeita, suklaakonvehteja, vaahtosieniä, banaanirakeita...). Karkkien päälle kaadoin vielä kinuskikastiketta (joka ei makeuden puolesta tosiaankaan olisi ollut välttämätöntä). Lopuksi sulatettua maitosuklaata päälle ja jääkaappiin pariksi tunniksi jähmettymään. Jähmettymisen jälkeen leikataan sopivankokoisiksi (=pieniksi) annospaloiksi. Jos haluaa hieman vähemmän makeaa Rocky Roadia, voi karkkien sijasta käyttää vaikkapa pähkinöitä tai kuivattuja marjoja ja hedelmiä.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Pehmosydämet

Tein pieniksi ystävänpäivälahjoiksi pehmosydämiä. En löytänyt mistään kunnollista ohjetta, joten tein sydämet omasta päästä. Kuvittelin sydänten tekemisen olevan todella helppoa, kaikkihan niitä tuntuvat tekevän. Mutta mutkia matkassa oli silti.

Ensimmäinen haaste oli sydämen piirtäminen. En osaa piirtää sydäntä. Tai no osaan, mutta en hyvännäköistä sydäntä. En niin hyvännäköistä, että siitä saisi kivannäköisen pehmosydämen. Ongelman ratkaisi makuuhuoneen jouluverhot:


Kangasta oli onnekseni jäänyt yli sen verran, että sain kangaspalasta leikattua kolme sydäntä valmiiksi. Tässä myös samaisen sydämen muotti teillekin.


Sydämet kannattaa tehdä niin, että leikkaa kankaasta reilunkokoiset vaikkapa suorakaiteenmuotoiset palaset ja kiinnittää ne nuppineuloilla oikeat puolet vastakkain yhteen. Sen jälkeen sydänmuotti kankaan päälle ja piirretään sydän kankaaseen. Tämän jälkeen on ripustuslenkin vuoro. Eli leikataan ripustusnauhasta halutunpituinen pätkä ja taitetaan se kahtia. Laitetaan ripustuslenkki kangaspalojen väliin niin, että näkyville jäävä osa on kankaiden välissä ja sisäänjäävä osa tulee sydäntenpuolikkaiden keskeltä ulos (eikä toisinpäin, niin kuin minä tein epähuomiossa ensimmäisen sydämen kohdalla...). Ripustuslenkiksi kannattaa valita mahdollisimman kapea nauha. Mitä kapeampi nauha, sen kauniimpi tulee nauhan ja kankaan liitoskohdasta. Itse käytin osassa sydämiä liian leveitä nauhoja, enkä ole jälkeen erityisen tyytyväinen.

Seuraavaksi ommellaan kankaat sydämen ääriviivoja pitkin yhteen ja jätetään pitkälle reunalle n. 5 cm pituinen aukko kääntämistä varten. Ompelukin oli hankalampaa kuin osasin kuvitella. Vaikka kuinka seurasin ompelukoneella kankaalle piirrettyä viivaa, tuli sydämistäni melko kulmikkaita. Ärsyttävintä oli se, että kulmikkuuden huomasin vasta käännettyäni sydämet oikein päin. No, ehkäpä näitä täytyy vaan tehdä lisää kauniimman lopputuloksen saavuttamiseksi. Ompelun jälkeen leikataan ylimääräiset kankaat pois n. 0,5 cm:n päästä ompeleesta. Ripustuslenkin kohdalla voi leikata varovasti lähempää ja sydämen alakulmasta kannattaa leikata kärki pois mahdollisimman tarkasti. Sen jälkeen sydän oikeinpäin ja täytetään vanulla. Sitten voidaankin ommella kääntöaukko kiinni. Paras ompelujälki tulee, kun ompelee vuoron perään kummastakin reunasta niin, että neula työnnetään kankaan läpi sydämen sisäpuolelta ulospäin. Tälle ompeleelle on varmaan olemassa oma nimikin, jota minä en kylläkään tiedä. :) Lopuksi sydän koristellaan vaikkapa napeilla ja nauhoilla.

Tällaisia tuli minun sydämistä. Osa sydämistä lähtee ystävänpäivälahjoiksi ja osa jää kiltisti kaappiin odottamaan ensi joulua. :)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Enkeli

Joskus joulun alla mainitsin rakkaimmasta jouluisesta esineestäni. Esittelenpäs sen vihdoin teille. Sain tämän kauniin enkelin tädiltäni reilu vuosi sitten isäni kuoleman jälkeen joulun tienoilla. Alusta saakka enkeli on ollut minulle erityisen rakas. Se kuvastaa muistoja, muistoja ja vielä kerran muistoja. Itseasiassa enkeli ei ole erityisen jouluinen (vaikka jollain tavalla liitänkin enkelit ja joulun yhteen) ja onkin esillä kotonani ympäri vuoden. Tätä aarreta vaalin ja varjelen, jottei se tulisi koskaan saamaan kolhuja tai säröjä.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Aika rakkauden


Aika rakkauden (Noel) on draama, joka kertoo hankalassa ja yksinäisessäkin elämäntilanteessa olevien ihmisten joulusta. Tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen, mutta kannattaa varautua siihen, että surumielisyytensä takia elokuva ei ole mikään varsinainen joulumielen nostattaja. Elokuva on tehty vuonna 2004 ja siinä näyttelevät mm. Susan Sarandon, Penélope Cruz, Paul Walker ja Robin Williams.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kortteja jämätarvikkeista

Muutama ystävänpäiväkortti on valmiina. Sekä yksi joulukortti. Kortit on tehty tyyliin leikkaa ja teippaa. Tarvikkeina mitä kaapista löytyy, erilaisia papereita, nauhoja, tarroja ja muita koristeita. Korteista näkyy itsetekemisen jälki, mutta kortit on tehty ajatuksella ja rakkaudella. Sehän se on tärkeintä.



Joulukortti, joka menisi ehkä ystävänpäiväkorttinakin.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Kananmunattomat suklaamuffinssit

Mitä tehdä, kun iskee armoton suklaanhimo, mutta omatunto ei anna lähteä kauppaan ostamaan suklaata. No, näillä muffinsseilla ongelman saa mukavasti kierrettyä, ovat nimittäin melko suklaisia tapauksia. Ohje on Leivotaan-lehden ensimmäisestä numerosta, muffinssit löytyvät sieltä nimellä "minimuffinit". En tiedä mikä näistä nyt niin minin tekee, minun muffinsseistani ainakin tuli ihan normaalin kokoisia, vaikka tein niitä 20 kappaletta ohjeen 16 kappaleen sijaan.

Tällaisella ohjeella muffinssit syntyivät:

4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria (laitoin 2,5 dl sokeria ja 0,5 dl fariinisokeria tavallisen sokerin loppuessa kesken)
1 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl maitoa
50 g sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito ja voisula. Sekoita huolellisesti tasaiseksi massaksi ja kaada paperivuokiin (täytä vuoat puolilleen). Paista muffinsseja 175 asteessa 18 minuuttia.

Lehden ohjeessa neuvottiin paistamaan 8-10 minuuttia. En tiedä oliko ohjeessa virhe, vai johtuiko pidempi paistoaika siitä, että jouduin korvaamaan osan sokerista fariinisokerilla. Paistoaika ei riittänyt alkuunkaan. Vielä 16 minuutin paiston jälkeen sisus oli vetelää, mutta 18 minuuttia riitti juuri ja juuri.

Ihanan suklaisia ovat nämä muffinssit, tällaisista tykkään minä!! En koristellut muffinsseja tällä kertaa mitenkään, koska ne menivät pakastimeen heti jäähdyttyään. Koristelen muffinssit sokerikuorrutteella ja strösseleillä sulatuksen jälkeen juuri ennen tarjoilua.

torstai 2. helmikuuta 2012

Maustekakku

Pakastimen vierasvarat olivat ensimmäistä kertaa joulun jälkeen päässeet loppumaan, joten oli aika ruveta leipomaan uusia. Tekaisin helpon, mutta hyväksi todetun perusmaustekakun. Ohje on hieman muunneltu versio kirjasta Kotiruoka (painos vuodelta 1993).

200 g voita
3 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa n. 50 minuuttia.

Hyvää tuli! Pari palaa maistoin ja loput laitoin kiireen vilkkaa pakastimeen, ettei tule liikaa syötyä kerralla. :)

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Nauhaa ja pitsiä

Korttiaskartelut on kovassa käynnissä. Ehkäpä muutama joulukorttikin on tekeillä, mutta koska tykkään laittaa joulukortteihin jossain muodossa lasten kuvat mukaan, jää joulukorttien askartelu suurimmalta osin lähemmäksi joulua, jotta saan liittää niihin tuoreet kuvat. Mutta Ystävänpäivä lähestyy ja tänä vuonna olen ajatellut tehdä kaikki ystävänpäiväkortit itse. Muutama kortti on jo valmiina ja päivittäin yritän saada jonkun kortin tehtyä.

En ole mikään askarteluekspertti, enkä myöskään itse ole koskaan täysin tyytyväinen aikaansaannoksiini, mutta mukavaa puuhaa askartelu on. Teen kaikki ystävänpäiväkorttini niistä materiaaleista, mitä kaapeista löytyy jo ennestään, joten yksikään tekemäni kortti ei ole samanlainen, eivätkä ne noudata mitään kaavaa. Samaa aion toteuttaa ensi vuoden joulukorteissakin. Aion tehdä jokaisesta kortista oman yksilönsä.

Mutta pakko esitellä teille se yksi ja ainoa materiaali, mitä olen hankkinut kortteja varten uutena. Olen hurahtanut pitseihin ja nauhoihin. Olen myöskin aivan hämmentynyt siitä, missä hinnoissa kaikki nauhat pyörivät kaupoissa. Yhdellä eurolla ei saa kovin kummoista pätkää ostettua. Niinpä tässäkin pelastuksekseni saapui huuto.net. Löysin huutiksesta aivan mahtavan myyjän, jolta huusin lähemmäksi 20 metriä nauhaa ja pitsiä. Niällä pärjään varmasti jo aika pitkälle. Paketti saapui tänään ja oli aivan ihana avata kauniisti paketoidut nauhat paketistaan.

Tällaisia nauhoja saapui tällä kertaa ja olen täysin vakuuttunut siitä, että jatkossakin käännyn nauhatarpeissani huuto.netin puoleen. Näistä nauhoista sain jo jotain ideaa joulukortteihinkin. Nähtäväksi jää, mitä ideoistani saan vietyä toteutukseen saakka.