sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 9. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

9.12.2012

Toinen päivä

Seuraavana aamuna Ikivanha heräsi ensimmäisenä. Kaikkia jäseniä pakotti, luita kolotti ja päätä särki. Ei ole helppoa olla ikivanha, Ikivanha ajatteli, varsinkaan reissussa. Taidan tämän vuoden jälkeen jättää nämä hommat nuorempien hoiviin.
   Ikivanha nousi ylös puulavitsaltaan, pyöritteli vähän aikaa käsiään ja päätään sekä ravisteli jalkojaan. Aamu alkoi tuntua jo vähän inhimillisemmältä. Veri pyrähti kiertämään väsyneissä lihaksissa. Ikivanha pakkasi tavaransa nyytiksi, käveli keittiöön, sytytti jo hiiltyneen lieden pesän uudelleen palamaan ja laittoi veden kiehumaan. Kohta vesipannu vihelteli iloisesti höyryä ulos nokastaan.
        Tonttujoukko ylös ja saikalle, Ikivanha huusi, on aika aloittaa uusi päivä ja jatkaa matkaa. Loukkaantuneet tontut jäävät tänne parantelemaan haavojaan. Kun pääsemme Joulupukin pajalle, niin lähetämme Joulupukinmuorin ja Parantajatonttuja teitä hoitamaan. Kuten tiedämme, Joulupukinmuori on myös mitä mainioin sairaanhoitaja. Hänen hoidossaan teistä tulee yhtä ehtoja tonttuja kuin mitä olitte.
   Tonttujoukko kasaili kamppeitaan kasaan. Vähäisestä yöunesta huolimatta kukaan tontuista ei nurissut. Jokainen tiesi, että matkaa oli jatkettava, jotta lapset ja aikuisetkin saisivat joululahjansa.

Kahdessa rivissä neljätoista tonttua istui jouluponinsa päällä. Ikivanha seisoi tonttujoukon edessä poninsa vieressä, katseli joukkoa ja kajautti ilmoille lähtöhuudon:
        Tontut, matkaan käy!
   Niin lähtivät urheat Joulupukin tontut jälleen liikkeelle kohti Joulupukin maata ja Korvatunturia. Jouluponit olivat palautuneet hyvin edellispäivän matkan rasituksista ja kulkivat iloisina pitkin sankkaa lumista kuusimetsää oksien kutittaessa niiden karvaisia kylkiä.
   Pakkanen oli kiristynyt yön aikana. Jo pian matkaan lähdön jälkeen, alkoivat tonttujen posket punoittaa. Ikivanha pysähtyi ja viittoili tontut luoksensa.
        Etenemme tästä lähtien lähempänä toisiamme ja tarkkailemme toistemme kasvoja. Kukaan ei saa palelluttaa itseänsä. Jos alkaa näkyä valkoisia läikkiä kasvoissa, pysähdymme heti ja hoidamme paleltuneen kohdan lämpimäksi. Onko selvä?
   Tontut mumisivat hyväksyttävästi ja nyökyttelivät päätään. Sitten he siirtyivät ratsastamaan parijonoon. Näin ratsastaen matkan teko tuntui niin tontuista kuin poneistakin mukavammalta. Toisen läheisyys toi turvallisuuden ja mukavuuden tunnetta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti