lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 8. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

8.12.2012

Pärskäys-tontun rintaa painoi ahdistus, mutta hän ryhtyi tuvassa tulen tekoon ja ruuan laittoon. Se oli vähintä, mitä hän tässä tilanteessa saattoi tehdä ja hän aikoi tehdä sen kunnolla. Tupa olisi parhaassa mahdollisessa kunnossa, kun tonttujoukko saapuisi takaisin.
   Tunnit kuluivat. Tupa alkoi olla jo lämmin ja yrttinen porkkanakeitto porisi isossa kattilassa höyryten. Pärskäys-tonttu tiiraili ulos ikkunasta, mutta näki vain kuunvalossa hämyisen tunturin rinteen. Silloin sivummalla olevat jouluponit heräsivät horroksestaan ja nousivat lumihangesta ylös katsellen tummaan metsään.
Ensin ei näkynyt mitään. Sitten tuli näkyviin Ikivanha. Ja hänen perässään tuli muu joukko kantaen joko selässään tai puusta kyhätyillä paareilla loukkaantuneita tonttuja. Kun kaikki tontut ja jouluponit olivat tulleet metsän suojasta, Pärskäys-tonttu laski heidät.
   Hurraa! Kaikki tontut ja ponit olivat tallessa!
  Pärskäys-tonttu tunsi suurta huojennusta sydämessään. Kukaan ei ollut jäänyt lopullisesti matkalle. Väsyneitä, hikisiä ja loukkaantuneita tonttuja alkoi saapua tupaan sisään. Mustelmia, verinaarmuja, katkenneita luita käsissä ja jaloissa sekä yksi mielenjärkytys oli saldona lumivyörystä.
   Loukkaantuneille tontuille syötettiin nopeasti Pärskäys-tontun tekemää höyryävää keittoa, jossa oli paljon porkkanaa ja inkivääriä sekä kaikkea mahdollista mitä Pärskäys oli keksinyt keittoon laittaa. Pärskäys-tonttu ei ollut mikään MasterChef, se tiedettiin, mutta nyt kaikesta hädästä ja pelosta huolimatta yksi loukkaantuneista tontuista irvistäen tokaisi:
        Voi Pärskäys sinua, minkä liemen sinä keitit. Enkä tarkoita nyt lumivyöryä.
Ensin naurahti Röhö-tonttu, sitten Ikivanha ja sitten kaikki muutkin yltyivät nauramaan Pärskäys-tontun kaamealta maistuvalle keitolle. Jopa tonttu Mutrusuunkin huulilla viivähti hienoinen virnistys. Se oli terapiaa mitä suurimmassa määrin. Eikä naurusta meinannut tulla loppua millään. Ankeus nauroi loppujen lopuksi niin makeasti, että sai vatsanväänteitä ja joutui poistumaan pikaisesti huussiin.

Niin päättyi ensimmäinen matkapäivä. Joukko oli harventunut jo melkoisesti. Yksi oli jäänyt lähtökuoppiinsa nukkumaan olutpöhöään ja kahdeksan oli loukkaantunut lumivyöryssä. Ensimmäisen matkapäivän jälkeen oli jäljellä kahdestakymmenestä neljästä tontusta enää viisitoista, niin ja tietysti saman verran ihania jouluponeja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti