perjantai 7. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 7. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

7.12.2012

Tontut iskivät jalkansa poniensa kylkiin ja kannustivat niitä vielä viimeiseen kiriin. Metsän suojaan oli päästävä ennenkuin lumivyöry iskisi täydellä voimalla. Ikivanha vilkuili metsän suojasta vuoroin tonttujoukkiota, vuoroin lumivyöryä, joka läheni vääjäämättömästi hurjistuen matkalla alas tunturin rinnettä.
         Kiiruhtakaa tontut, kiiruhtakaa, Ikivanha huusi!
Huuto hukkui lumivyöryn pauhuun. Eikä tonttujoukkoa tosiaankaan tarvinnut erikseen kehottaa kiiruhtamaan. Jokainen teki parhaansa ehtiäkseen metsän suojaan. Ponnistaen äärimmilleen vauhtiansa nopeimmat tontut saapuivat turvaan. Samassa lumivyöry pyyhkäisi autiotuvan ohitse hirvittävällä voimalla vieden mennessään kahdeksan tonttua jouluponeineen. Tonttujen huudot hukkuivat lumeen, kun vyöry pyyhkäisi heidät mukaansa.
   Vyöry loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Jäljelle jääneet tontut tuijottivat autiotuvan pihasta kuun valossanäkyä tunturin juurella. Lumi oli kasaantunut epämääräiseksi röykkiöksi notkelmaan. Sieltä täältä pilkotti vyöryn mukaan lähteneitä puita ja muuta kasvillisuutta. Tonttujen varusteita, lakkeja ja tumppuja näkyi lumihangen päällä.
     Pelastajat liikkeelle, Ikivanha komensi järkytyksestä selviydyttyään, ja kaikki ovat vapaaehtoisia pelastajia. Olkaamme varovaisia liikkeissämme, jotta emme aiheuta uutta vyöryä. Ja sinä Pärskäys, Ikivanha käänsi katseensa vyöryn aiheuttajaan, sinä jäät tänne ja virittelet tulen takkaan ja järjestät muutenkin meille ja pelastettaville tontuille mukavat oltavat. Ja tietysti teet ruokaa. Jotta en sanoisi mitään todella ikävää, niin en halua nähdä sinua nyt vähään aikaan silmissäni.
   Pärskäys-tonttu katseli allapäin maahan. Hän tiesi, että lumivyöry oli hänen aivastuksensa syytä, ja nyt oli tonttuja loukkaantuneena lumen vankina ja saattoi olla jopa niin, että jollekin oli käynyt hullummin.
     Selvä on Ikivanha, Pärskäys-tonttu sanoi hiljaa, aivastus oli ihan vahinko, minä en voinut sitä pidätellä yhtään enää.
    Minä tiedän, että se oli vahinko eikä tehtyä tekemättömäksi enää saa, mutta siitä huolimatta sinä jäät tänne ja me muut lähdemme pelastusretkelle alas laaksoon.
   Tontut sitoivat jalkoihinsa suuret lumikengät ja lähtivät tallustelemaan kohti katastrofipaikkaa. Pärskäys-tonttu katseli joukkion perään ja ajatteli, että aiheuttiko hän nyt jopa koko matkan keskeyttämisen. Miten kävisi Joulupukin ja lahjojen? Lapset eivät saisikaan lahjoja, koska hän, Pärskäys-tonttu, oli aivastanut kovaäänisesti ja aiheuttanut lumivyöryn. Kukaan ei ehkä olisi aukaisemassa Joulupukin pajan ovea, eikä Joulupukki pääsisi jakamaan lahjojaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti