torstai 6. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 6. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

6.12.2012

Letkan keulassa Ikivanha oli saapunut kuusimetsän reunaan ja loi katseen edessä siintävään tunturiin. Ikivanha sanoi:
  Ratsastamme tunturin sivuitse kohti tuota metsän rajaa. Siellä on puiden kätköissä pieni autiotupa, jossa voimme yöpyä. Lähdetään.
Siinä samassa Ikivanha kannusti poniaan, joka päätään nyökytellen lähti jälleen liikkeelle. Joukkio ratsasti harvassa jonossa tunturin rinnettä pitkin kohti pimeässä siintävää metsän rajaa. Yhtäkkiä kuului jonon keskeltä valtava aivastus. Pärskäys-tonttu oli päästänyt jälleen kerran suustaan aivastuksen, joka volyymiltaan lähenteli kuulon kipukynnysrajaa. Tontut hätkähtivät. Tätä he olivat pelänneetkin, Pärskäyksen aivastusta. Tontut vilkaisivat pelokkaina ylös tunturiin. Tunturi näytti kuitenkin rauhalliselta.
     Pärskäys, sanoi yksi tontuista vihaisena, älä päästä suustasi enää yhtään kertaa tuollaista äännähdystä. Etkö sinä tajua, että saat aikaan lumivyöryn.
       Se oli vahinko, Pärskäys puolusti itseään, en minä enää pärskäyttele.
    Älä tosiaankaan, hyvä veikkonen, Huolestus-tonttu sanoi hätääntyneenä, tuolla meidän yläpuolellamme on lunta tuhansia tonneja. Jos ne lähtevät liikkeelle, niin olemme tuhon omia.
Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa. Päivän päätös alkoi häämöttää. Jokainen tonttu tiesi, että ensimmäinen päivä on pahin päivä. Kun se olisi ohi, niin loppumatka sujuisi jo helpommin.Takapuolikin olisi jo tottunut ratsastukseen.
Urheat jouluponitkin alkoivat olla jo näännyksissä tonttujen alla. Höyry nousi niiden karvaisesta turkista.
   Ikivanha saapui ennen muita tonttuja metsän suojaan autiomajan edustalle. Silloin se tapahtui. Pärskäys-tontulta kajahti suustaan aivastus, joka kuulosti tunturin hiljaisuudessa pommin räjähdykseltä. Tonttujono pysähtyi kuin seinään. Ensin ei kuulunut mitään. Sitten lumi alkoi elää. Lumihiutaleet ryhtyivät pomppimaan hangen pinnalla, ensin heikosti värähdellen, sitten yhä kovemmin ja korkeammalle. Tontut vilkaisivat ylös tunturiin. Pimeästä kuului humiseva ääni. Se kuulosti uhkaavalta.
        Lumivyöry, huusi Huolestus-tonttu hädissään!
        Ja se tulee kohti, jatkoi Rohkeus-tonttu, nyt on veljet kiire! Vauhtia poneihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti