maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 3. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

3.12.2012

     Ankeus! Sinä tulit takaisin! Näytätpä sinä todella onnelliselta, huusi yksi ton­tuista, sait siis tekosi tehtyä, jälleen kerran tälle päivää.
    Niinpä sain, Tonttu Tyhjäpää, Ankeus vastasi, kuudennen kerran sain tekoni tehtyä. Ja uskoisinpa, että nyt olen tämän päivän työni tehnyt. Siksi olen on­nellinen.
    Oi Ankeus, jos sinä olet onnellinen, niin minäkin olen onnellinen. Tule juo­maan kanssani tuopillinen kirnupiimää. Ottakaamme hiukapalaksi myös valkosipulilla höystettyä homejuustoa.
    Kiitos vain, Tonttu Tyhjäpää, tulen mielelläni. Kirnupiimä ja homejuusto saavat vatsani aina hy­välle tuulelle.
   Ankeus löntysteli isoilla jaloillaan Tyhjäpään pöytään ja rojautti paljosta istumisesta levenneen ahte­rinsa tuolille. Siinä samassa Tyhjäpää läsäytti hänen eteensä ison kolpakollisen kirnupiimää, jonka Ankeus kumosi puoleen väliin heti samalta istumalta. Kirnupiimän perään hän heitti puolikourallista homejuuston palasia. Hänen pyöreästä vatsastaan kumpusi ilmoille iloinen röyhtäys.
   Kop. Kop. Kop. Tuvan reunalla oli iso puinen pöytä, jonka luona seisoi muita tonttuja selvästi vanhempi ja arvokkaamman näköinen tonttu. Hänen partansa oli jo harmaa ja se ylettyi miltei polviin saakka. Parran pää oli sidottu punaisella ru­setilla, jossa oli kimmeltäviä kultahippuja. Kultahippuinen punarusetti oli ton­tuista vanhimman ja tonttujoukon johtajan tunnus. Tonttu oli nimeltään Ikivanha. Hän piteli kädessään isoa puista nuijaa, jolla oli hakannut kolme kertaa pöytään.
   Kolmesta kovasta koputuksesta huolimatta puheensorina hiljeni tuskin lainkaan. Niinpä Ikivanha iski kolme kertaa uudestaan ja tällä kertaa hän tarttui nuijan var­teen kaksin käsin ja iski niin lujaa, että pöydästä lenteli suuria säleitä.
     Vaietkaa tontut, Ikivanha huusi, nyt on aika viimeisen puheen ja sen puheen pi­dän minä. Sitten alkaa työ.
   Puheensorina laimeni ja lakkasi sitten kokonaan. Tonttujoukko istahti kuuntele­maan Ikivanhaa.
     Hyvät tontut, nyt on jälleen tullut se aika vuodesta, jolloin on meidän tonttu­osastomme vuoro toimia. Meidän tehtävänämme on varmistaa, että Korvatuntu­rin Joulupukki pääsee matkaan ja viemään Korvatunturin työpajassa val­mistetut lahjat saajilleen. Kuten tiedätte, on Joulupukki, hänen muorinsa ja kymmenet tontut suljettu Korvatunturin lahjapajan sisään valmistamaan joululahjoja koko vuoden ajaksi. Tällä lukkojen takana työskentelemisellä on pitkät perinteet. Tällä toimenpiteellä varmistetaan etenkin tonttujen pysyminen Joulupukinpajalla lahjoja tekemässä. Meidän on siis jälleen kerran käytävä avaamassa pajan ovi, jotta Joulupukki Lahjatonttuineen pääsee jakamaan lahjoja. Kun huomenna lähdemme, niin meillä on kaksi kokonaista päivää sekä kolmannen päivän aamupäivä aikaa matkustaa Korvatunturille. Joulupukki pitää saattaa matkaan kahdeskymmeneskolmas päivä.
   Ikivanha piti pienen tauon puheessaan ja katseli tonttujoukkoa tuimin katsein. Sitten hän jatkoi:
   Kuten tiedätte, hyvät tontut, matka Korvatunturille on pitkä ja vaikea. Osa meistä ei koskaan pääse perille, kuka mistäkin syystä. Siksi on tärkeää, että meitä on näin monta lähdössä matkaan. Vähintäänkin yhden meistä on päästävä perille ja avattava ovi Joulupukille. Hyvä tonttujoukko, te olette valiojoukkoa, teidät on valittu tähän tehtävään teidän sitkeytenne, päättäväisyytenne tai muun tehtävään sopivan luonteenpiirteenne johdosta. Olkaa ylpeitä tästä tehtävästä ja olkaamme Joulupukin luottamuksen arvoisia. Kohottakaamme illan viimeinen malja Joulupukin kunniaksi. Ja muistakaa TE tontut, jotka särvitte olutta, aamulla pitää olla lähtövalmiina kello viisi.
   Ikivanha nosti kirnupiimätuopin huulilleen ja kaatoi piimää kohti kurkkua niin, että sitä valui pitkin partaa, joka muuttui harmaasta valkoiseksi. Iloluontoisimmat tontut huusivat hurraata Joulupukille ja kohottelivat oluttuoppejaan kohti kattoa. Heidän poskensa hehkuivat lämpimän punaisina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti