maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 24. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

24.12.2012

Santakulaus liukastui. Hänen jalkansa kohosivat maasta miltei vaakatasoon. Saman tien hän mätkähti tanner raskaasti tömähtäen maahan lyöden päänsä jäiseen lumikinokseen. Siihen päättyi Santakulauksen paini. Hän makasi liikkumattomana maassa. Tontut katselivat suu auki hämmästyksestä tapahtunutta. Sitten alkoi kuulua huutoa:
        Joulupukki voitti! Joulupukki on OIKEA Joulupukki! Hurraa! Hurraa!
Tontut kerääntyivät Joulupukin ympärille, hurrasivat ja iloitsivat Joulupukin voittoa. Joulupukki katseli maassa makaavaa Santakulausta, joka alkoi pikku hiljaa päätään puistellen virota. Joulumuori punaisine huulineen ja liehuletteineen oli tohkeissaan:
        Onneksi tuo Santakulaus liukastui. Minä pelkäsin jo pahinta. Mitä minä sitten olisin tehnyt, jos Joulupukki ei olisikaan ollut enää oikea Joulupukki? Eipä olisi tullut tehtyä mitään joulujuttuja ensi vuonna.
        Äläpäs nyt muoriseni, Joulupukki sanoi, itse asiassa kaikki oli koko ajan minun hallinnassani. Minähän vain näyttelin perääntyvää.
   Tonttuja hymyilytti. Joulupukin perääntyminen oli näyttänyt kaikkea muuta kuin hallitulta.
        Mutta mihin kummaan Santakulaus oikein liukastui? Pärskäys-tonttu kysyi.
Joukko siirtyi paikalle, jossa näkyi Santakulauksen liukastumisjäljet.
        Mutta sehän on…sehän on…, aloitti Ikivanha pääsemättä kuitenkaan lausetta loppuun.
        No, sehän silkkaa pas…, öh, poron ulostetta, sanoi Uskottu-tonttutyttö.
Ankeus-tonttu vilkaisi huomaamatta ympärilleen ja toivoi mielessään, että kukaan ei muistaisi, että ”joku” tuli kuusikon suojasta housujaan ylösnostellen juuri painiottelun alkaessa.
   Santakulaus oli herännyt. Joulupukki oli vetänyt ylleen jälleen punaisen nuttunsa ja seisoi Santakulauksen edessä voittajan elkein. Joulupukki sanoi:
        No niin, Santakulaus, se oli reilu painiottelu, vai mitä? Ja sinä hävisit. Kai muistat mikä oli painiottelun voittajan palkinto.
        No muistan tietenkin, Santakulaus murahti, mutta olikohan tuo ihan oikea voitto. Minä liukastuin ja sinä voitit vain siksi.
        Äläpä nyt Santakulaus, voittaja on aina voittaja. Älä ole huono häviäjä. Tuohon käteen ja unohdan sen, että yritit syrjäyttää minut oikean Joulupukin pallilta.
Joulupukki ojensi ison kätensä Santakulaukselle. Tämä katseli kättä vähän aikaa, tarttui sitten siihen ja sanoi:
        Olkoon menneeksi. Minä luovutan. Sinä olet oikea joulupukki Korvatunturin Joulupukki.
Niine sanoineen Santakulaus kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään moottorikelkan jälkiä pitkin kadoten kohta tunturin taakse. Tontut hurrasivat ja huusivat:
        Joulupukki, Joulupukki, Korvatunturin Joulupukki, on maailman paras pukki!

Niin päättyy tämä tarina. Korvatunturin Joulupukki poroineen lähti aikataulun mukaisesti jakamaan suunnatonta lahjamääränsä kaikille kilteille lapsille ja aikuisillekin. Tontut katselivat Joulupukin lähtöä huutaen onnentoivotukset matkalle. Joulupukin häipyessä tunturin taakse, Ankeus huokasi hiljaa:
        Olisipa nyt homejuustoa ja valkosipulia. Tai olisi edes homehtunutta juustoa.
        Niin … olisipa tosiaan, Pärskäys jatkoi haaveellisena, ja kirnupiimää.
        Ja siihen vielä olutta päälle, Isomaha tölväisi lopuksi.
        Stop tykkänään Isomaha, Joulumuori sanoi napakasti, tänä jouluna ei naukkailla enää yhtään mitään olutta. Mutta mennäänpä tuonne Joulupukinpajaan, Joulumuori jatkoi iskien silmää, minusta ihan tuntuu siltä kuin sieltä leijuisi homejuuston vahva aromikas tuoksu.
   Tonttujen ilme oli näkemisen arvoinen.


OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE TÄMÄN TARINAN LUKENEILLE!

                                     Timo Kylmänen



3 kommenttia: