sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 23. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

23.12.2012

Ottelijat kiersivät ympyrää toisiansa tuijottaen, Joulupukki suki harmaata partaansa ja Santakulaus taputteli isoja kämmeniään toisiaan vasten kuin oranki konsanaan. Yhtäkkiä Santakulaus pitkillä käsillään kaapaisi lunta maasta ja viskasi sitä päin Joulupukkia hyökäten itse vauhdilla kohti vastustajaansa. Mutta Joulupukki ei ollut mikään vihreä painikisassa. Hän oli aavistanut Santakulauksen ilkeyden. Kun Santakulaus lumen heiton avittamana yritti yllätyshyökkäystä, astui Joulupukki rauhallisesti puoliaskelta syrjään siitä paikalta, jossa oli vielä hetki sitten seissyt, jolloin Santakulaus kaatui Joulupukin ojennettuun nilkkaan ja läsähti päin lumihankea. Tontut hurrasivat:
        Hyvä Joulupukki, hyvä! Olet paras!
Santakulaus nousi päätään puistellen lumihangesta.
        Sinä saat minut ärsyyntymään Joulupukki, Santakulaus sanoi, varo vaan, että en vahingossa vahingoita sinua. Parasta olisi jos suosiolla antautuisit. Tiedäthän sinä, että et voi voittaa minua tässä lajissa.
        Suuret luulot, suuret sanat, taidot painijana on onnettomat, Joulupukki runoili hieman kömpelösti ja naurahti.
        Vai runoilet ja pilkkaat sinä minua, Santakulaus suutahti, minä sinulle runoilut runoilen, kun makaat selälläsi tuossa tantereella.
   Santakulaus lähti jälleen hyökkäämään, mutta tällä kertaa varovaisemmin kuin ensi kerralla. Hän iski Joulupukkiin kiinni. Molempien painijoiden iso maha aiheutti kuitenkin sen, että kunnollista otetta eivät kumpainenkaan osapuoli pystyneet toisestaan saamaan. Niinpä paini alkoi mennä mahalla pukkimiseksi. Tonttuja nauratti alkuun moinen pukkiminen, mutta sitten hymy alkoi hyytyä, sillä Joulupukki alkoi silminnähden väsyä. Jos tätä menoa jatkuisi pitkää, niin Joulupukki väsähtäisi ja Santakulaus pääsisi jossain vaiheessa varmasti sananmukaisesti niskanpäälle.
   Santakulaus huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän pukki ja tökki, tyrkki ja työnsi Joulupukkia edellään. Joulupukki perääntyi. Tonttujen ilme kävi huolestuneeksi. Mitenkähän tässä oikein kävisi?
        Nyt ei näytä hyvältä, Pärskäys-tonttu kuiskasi.
        Ei näytä ei, Ankeus-tonttu toisti. Hän näytti siltä kuin olisi juuri purskahtamaisillaan itkemään.
        Äläpä anna ukkoseni periksi nyt, olethan sinä jaksanut minuakin kestää vuosikymmeniä, Joulupukinmuori yritti kannustaa Joulupukkia. Mutta muorikin näytti säikähtyneeltä.
        Voi Joulupukki, Uskottu-tonttutyttö parkaisi ja hänen aina niin iloiset kasvot olivat kalvenneet eikä itku ollut Uskotullakaan kaukana.
   Joulupukki perääntyi ja perääntyi. Hän horjui jo pahaenteisesti ja näytti siltä, että tarvittiin enää vain yksi kunnon töytäisy ja painiottelu olisi ohi. Painijat olivat pukkineet toisensa kuusikon reunaan. Juuri kun näytti siltä, että seuraava Santakulauksen tönäisy olisi se viimeinen, tapahtui jotakin odottamatonta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti