torstai 20. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 20. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

20.12.2012

Santakulaus oli ollut koko kiinniotto-operaation ajan niin hämmennyksissä ja yllättynyt, että ei ollut saanut sanaakaan suustaan. Nyt hän alkoi huutaa täyttä kurkkua suu vaahdossa:
       Päästäkään minut irti, kurjat tontut! Minä olen Joulupukki!
   Et sinä mikään Joulupukki ole, Ikivanha vastasi, Valepukki sinä olet ja iso sellainen.
     Ei, ei, ei, minä olen OIKEA Joulupukki! Tuo teidän Korvatunturin Joulupukki on VÄÄRÄ pukki, Santakulaus jatkoi ääni falsettiin nousten.
  Ikivanha ja Poronkusema eivät välittäneet Santakulauksen mölinöistä, vaan kieräyttivät tämän ahkion pohjalle ja istuivat itse hajareisin Valepukin mahan päälle. Matka kohti Joulupukinpajaa alkoi.

Kolme tonttua, Ankeus, Pärskäys ja Isomaha, tuijottivat silmä tarkkana siihen suuntaan, mihin Ikivanha ja Poronkusema olivat kadonneet. Oli kulunut hyvän aikaa heidän lähdöstään. Tonttujen mieliin alkoi hiipiä jo epäonnistumisen mahdollisuus. Jos Ikivanha ja Poronkusema eivät kohta palaisi avaimen kera, olisi koko joulu pilalla. Juuri silloin kuului heikkoa poronkellojen kalkatusta.
      He tulevat! huusi Ankeus.
   He tulevat tuolla, jatkoi Pärskäys ja osoitti kädellään tunturin takaa tulevaa joukkoa.
    He tulevat tuolla ja he istuvat Valepukin päällä! Isomaha huusi jo täyttä huutoa.
    Hurraa! Hurraa! Tontut huusivat yhteen ääneen.
   Ikivanha ja Poronkusema ohjastivat porovaljakon Joulupukinpajan pihaan. Ikivanha hyppäsi ahkiosta. Hän piteli kädessään Joulupukinpajan avainta, kuin se olisi ollut maailman kallein aarre. Tontut kävelivät Joulupukinpajan ovelle, työnsivät avaimen lukon reikään, käänsivät avainta lukossa ja kliks, ovi avautui. Joulupukki seisoi heti oven takana. Hän katseli tonttuja arvostelevasti ja sanoi:
     Jaaha, tulitte sitten vihdoin ja viimein. Minä jo luulin, että minut on unohdettu.
     Emme me sinua ole tietenkään unohtaneet, Joulupukki. Meillä oli vain vähän vastoinkäymisiä matkan varrella tonttujen lepokodista tänne Joulupukinpajalle. Niin ja sitten viimeisenä mutkana matkassa oli tämä Valepukki.
    No, en minä uskonutkaan, että te minut unohtaisitte. Vai Valepukki, Joulupukki rypisti otsaansa, mikä ihmeen Valepukki?
   No tämä tässä, Ikivanha osoitti ahkioon, jossa Santakulaus makasi vaikean näköisenä.
   No mutta, sehän Santakulaus, Joulupukki sanoi ihmetellen, taasko sinä olet täällä häiriköimässä, etkö sinä Santakulaus ole vielä tähän päivään mennessä oppinut, että on olemassa vain ja ainoastaan yksi oikea Joulupukki ja se olen minä, Korvatunturin Joulupukki. Et kai vain taas ole väittämässä, että sinä olet OIKEA Joulupukki.
     Millä oikeudella sinä olet ainoa oikea Joulupukki, Santakulaus karjui ahkiosta? Miksi minä en voisi olla yhtä hyvin oikea Joulupukki?
  Et sinä voi olla oikea Joulupukki, hyvä Santakulaus, sillä sinulla ei ole oikeanlaista sydäntä. Oikea Joulupukki tarvitsee oikeanlaisen sydämen, sellaisen joulusydämen. Niin ja sitä paitsi oikealla Joulupukilla on myös Joulupukin muori ja uskottu Joulutonttu, joka kurkistelee ikkunoista ja merkitsee muistiin, ovatko lapset olleet kilttejä. Ei sinulla sellaisia ole. Mutta tässä ovat minun läheiseni, Joulupukki sanoi ja nykäisi samassa vierelleen Joulumuorin ja uskotun Tonttutytön. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti