tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 18. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

18.12.2012

Ikivanha ja muut tontut kannustivat jouluponit täyteen vauhtiin. He huomasivat kuinka Joulupukinpajan pihalla Valepukki nosti kättään tontuille, hyppäsi kelkkansa ohjaksiin ja kaasutti täyttä vauhtia kadoten Joulupukinpajan taakse.
   Tontut saapuivat pajan luokse. Ikivanha nappasi Valepukin jättämän viestin avainnaulasta. Viestissä luki:

Minä Pohjoisnavan Joulupukki, Santakulaus
olen ainoa oikea Joulupukki ja
inhoan Korvatunturin Joulupukkia,
koska hän on niin kiltti ja ystävällinen.
Ja kaiken lisäksi hän vie kaikki minun
asiakkaani. Siispä minä varastan tämän
Joulupukinpajan avaimen, eikä tuo
ärsyttävä minua matkiva pitkäparta
pääse pajastaan mihinkään. Hah Hah.
Ja nyt kun hän ei pääse jakamaan
lahjoja, niin minä, Pohjoisnavan
Joulupukki Santakulaus pystyn hallitsemaan koko
maailmaa ja jakamaan lahjat kaikille
maailman lapsille.
Enkä minä halua kuunnella
mitään inhottavia joululauluja
lasten suista enkä ryhdy kuuntelemaan
tai katselemaan muitakaan esityksiä.
Pujahdan piipusta sisään, työnnän lahjat
takassa roikkuviin sukkiin ja häivyn
sen siliän tien.
Sellaista se oikean Joulupukintyö on.
Hyvää Joulua teille vain Korvatunturin tontut ja
Joulupukki muoreineen.
Toivottaa
Santakulaus
Hah hah hah hah hah

   Ikivanha luki viesti kauhistuneena. Nyt olivat hyvät neuvot kalliit. Pohjoisnavan Joulupukki Santakulaus oli siis tämän roistouden takana. Se vanha ketale, Ikivanha ajatteli. Tuon Valepukin metodit olivat vähintäänkin kyseenalaiset.
   Tontut, tuo punanuttuinen moottorikelkkailija on Santakulaus, Pohjoisnavan Joulupukki. Hän on varastanut Joulupukinpajan avaimen ja aikoo olla ainoa oikea Joulupukki tänä vuonna. Tontut, se ei käy laatuun laisinkaan. Korvatunturin Joulupukki on vain ja ainoastaan se OIKEA Joulupukki. Meidän on saatava tuo Valepukki kiinni.
     Mutta miten me saamme hänet kiinni, Ankeus-tonttu kysyi ja ähkäisi niin, että oli saada puurokauhallisen housuihinsa.
    Siinäpäse, miten saamme hänet kiinni? Jouluponit ovat mahtavia ratsuja, mutta ne eivät pärjää moottorikelkalle, Pärskäys-tonttu sanoi.
   Ikivanha mietti kuumeisesti. Myös muut tontut miettivät niin, että heidän otsaryppyjensä määrä oli laskematon. Isomaha huokasi puoliääneen:
       Olisipa meillä poroja.
Ikivanha nosti päätään ja huudahti:
       Sinäpä sen sanoit, Isomaha. Siinä on ratkaisu! Joulupukin porot!
   Muut tontut katselivat Ikivanhaa kummissaan ja ajattelivat tämän menettäneen jo viimeisenkin järjen hivenensä. Sanaakaan sanomatta Ikivanha lähti juoksemaan tonttujuoksua kohti sivummalla olevaa metsää, jonka suojasta pilkotti iso punainen rakennus. Hän huusi hengästyneenä juostessaan:
     Olemme unohtaneet … Poronkusema-tontun … ja porot. Nehän ovat myös… täällä … Joulupukinmaassa … lukkojen takana, jotta … eivät karkaa. Poronkusema-tonttu … on hoivannut … Joulupukin poroja jo vuosikymmenien ajan. Nyt on kiire!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti