perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 14. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

14.12.2012

Tontut kuuntelivat hiiren hiljaa. Ensin ei kuulunut mitään. Sitten alkoi ihan selvästi kuulua joululaulun jollotusta. Joku lauloi hyvin samealla äänellä joululauluja vaihtaen kappaletta lähes joka kolmannen sanan jälkeen. Kuka siellä on? Mitä nyt on tekeillä? Tontut ihmettelivät.
     Piiloon, Ikivanha sähähti!
   Tontut ryntäsivät poneilleen ja taluttivat nämä kiireissään lumisten puiden taakse piiloon. Ääni lähestyi ja voimistui. Nyt alkoi jollotuksesta jo saada jotakin selvääkin. Laulajan ääni kuulosti tutulta.
      Tuon äänen minä kyllä tunnen, Ikivanha sanoi ja astui pois puun takaa.
   Isomaha-tonttu, Ikivanha sanoi, ja aika tukevassa kunnossa. Mistä ihmeestä sinä oikein tulet? Ja oletko sinä hörppinyt koko matkan tänne saakka tummaa olutta?
Iikkivannhha ja muutkin tonttuloishet, onpashhaushka nähdä teitä, Isomahatonttu sanoi iloisella äänellä jouluponinsa selästä. Tiedättekö tontut…, minulla on … ollut oikea … Ömeisinreis, Isomaha jatkoi soperrellen, teitä on ollut tosi vaikea seurata, mutta onneksi jouluponillani on erehtymätön hajuaisti. Se haistaa tontun väkevän, mutta aromikkaan hien ja valkosipulin vielä päivien jälkeenkin. Isomaha väänsi kasvoilleen hämmästyttävän hauskan ilmeen ja rojahti siinä samassa alas jouluponinsa selästä.
    Isomaha-tonttu, Ikivanha aloitti tilanteen selittämisen, vaikka Isomaha-tonttu vaikutti sen oloiselta, että hän ei paljoa selvityksestä ymmärtäisikään, olemme pahassa pulassa. Olen hukannut Joulupukinmaan portin avaimen ja meidän on pakko palata autiotuvalle takaisin lämmittelemään, jotta emme palellu tänne lumihankeen kuin torakat. Se tarkoittaa sitä, että emme ehdi ajoissa avaamaan Joulupukinpajan ovea. Joulusta on tulossa katastrofi.
   Isomaha-tonttu katseli Ikivanhaa kieroilla silmillään, joista toinen tuijotti itään ja toinen länteen vai olikohan se päinvastoin. Sitten hän lupsautti silmiään kiinni muutaman kerran ja sanoi rauhallisella äänellä:
       Avaimishta minä en ymmärrä yhtään mitään, mutta tuolta ihmishten tekemältä tieltä minä löyshin yhden sellaishen, kashtäshä.
   Isomaha-tonttu kaivoi taskuaan ja nosti sieltä esiin avaimen. Se oli Joulupukinmaanportin avain! Ikivanhan ja muiden tonttujen suut loksahtivat hämmästyksestä auki.
  Isomaha-tonttu, Ikivanha soperteli, sinä olet pelastanut meidät ja kaikki lahjojaodottavat lapset. Vaikka sinä oletkin ärsyttävä tummaa olutta litkivä isomahainen jättiläinen, niin nyt minä haluan halata sinua Isomaha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti