torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 13. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

13.12.2012

    Oliko sinulla avain mukana, kun lähdimme? Lumi-tonttu kysyi kasvot kuurasta valkoisena.
    Oli tietenkin, Ikivanha vastasi ärtyneenä, avaimen on täytynyt pudota silloin kun horjahdin penkalla.  Olen varma, että avain oli kaulassani autiotuvalla.
      Mitä me nyt tehdään, Ankeus-tonttu kysyi?
      Niin juuri, mitä me nyt tehdään, toisti Sokeri-tonttu.
     Sitä minäkin olin juuri kysymässä, mitä me nyt tehdään? Luritus-tonttu sanoi ääni kylmästä väristen.
Siinäpä hyvä kysymys, Ikivanha vastasi, emme voi lähteä kiertämään Joulupukinmaahan seitsemän tunturin kiertoreitin kautta, sillä emme ehdi perille jouluaattoaamuksi avaaman Joulupukille ovea. Sitä paitsi meidän on päästävä tuosta portista pikimmiten, sillä pakkanen tainnuttaa meidät kohta kylmyydellään. Kokeillaan työntää portti väkisin auki. Kaikki tontut vasten porttia ja työntäkää niin lujaa kuin vain jaksatte.
   Tontut asettautuivat vasten porttia ja Ikivanhan laskettua kolmeen jokainen tonttu pinnisti voimansa äärimmilleen, mutta portti ei hievahtanutkaan. Ikivanha käski tonttuja lopettamaan ja komensi tontut jonkun matkan päähän portista.
   Ottakaamme vauhtia ja heittäytykäämme yhtä aikaa porttia vasten. Eiköhän rupea portti antamaan periksi, Ikivanha sanoi, valmiina ja vauhtiin!
   Kahdeksan tonttua heittäytyi yhtä aikaa vasten rautaista ja massiivista porttia. Tonttujen työntämisellä ei ollut kuitenkaan mitään vaikutusta portin aukeavuuteen.
Tilanne oli vakava. Nyt ei auttaisi enää mikään muu kuin palata takaisin autiotuvalle lämmittelemään. Muussa tapauksessa yksikään tonttu ei selviäisi pakkasesta. Ja jaksaisivatko kaikki tontut edes matkata takaisin autiotuvalle?
Joulupukinpajan avaamisen suhteen peli olisi menetetty. Vara-avain olisi lähtöpaikalla, mutta ennen kuin avain olisi sieltä haettu ja oltaisiin takaisin Joulupukin pajalla, olisi aattopäivä jo ohi ja lapset jääneet ilman lahjojaan. Se olisi katastrofien katastrofi. Ikivanha mietti. Sitten hän sanoi alistuneesti:
     Tänä vuonna lapset saavat joululahjansa päivän tai kaksi myöhässä. Meidän on palattava takaisin autiotuvalle ja jonkun on levättyään haettava vara-avain lähtöpaikaltamme tonttujen lepokodista. Niin, ellemme löydä avainta matkan varrelta.
   Mutta voiko tämä olla totta, Ankeus-tonttu jankutti vielä itkuisella äänellä, lapset eivät saa lahjojaan ajoissa.
       Siltä se vain nyt vaikuttaa, Ikivanha sanoi.
       Hei hiljaa, kuunnelkaa, Pärskäys-tonttu sanoi yhtäkkiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti