keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 12. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

12.12.2012

Joulupukinmaan portti

Tonttuja paleli. Paksut tumput, villaiset asusteet ja huopikkaat eivät enää suojanneet hirmuiselta pakkaselta, joka iski luihin ja ytimiin polttavan tulimyrskyn lailla. Jokainen tonttu vain odotti, että saavuttaisiin Joulupukinmaan portille. Sen jälkeen päästäisiin vanhaan portinvartijan mökkiin lämmittelemään.
   Kukaan ei ollut puhunut enää pitkään aikaan sanaakaan. Se oli paha merkki.Niin kauan kuin puhetta riitti, oli vielä ylimääräistä energiaa ja tahtoa jatkaa matkaa. Nyt olivat sanat loppuneet. Tontut pyrkivät olemaan keskellä vaatteitaan mahdollisimman liikkumatta. Jokainen asennon muutos, pään kääntäminen tai jalkojen heiluttaminen vain pahensi kylmyyden tunnetta. Jouluponit askelsivat entiseen tahtiinsa. Ne eivät tuntuneet välittävän pakkasesta tuon taivaallista, vaan pikemminkin päinvastoin, ne näyttivät miltei nauttivan kovasta kylmyydestä.
   Juuri kun kylmyyden tunne alkoi olla jo sietämätön, portti putkahti näkyviin paksujen mäntyjen takaa. Mutta niin olivat jäätyneet tonttujen iloiset mielet, että portin näkeminen ei aiheuttanut juuri minkäänlaista mielenliikutusta. Jonkun suusta pääsi miltei porttia paheksuva lause:
    No, vihdoin ja viimein olet siinä, portti.
   Kankein ja kylmettynein jaloin Ikivanha nousi jouluponinsa selästä. Niin tekivät muutkin tontut. Ikivanha käveli korkean portin luo, työnsi kätensä kaulalleen partansa alle. Hän hapuili vähän aikaa, vilkaisi sitten ympärilleen, heitti pakkasesta huolimatta kintaansa lumeen ja hapuili partansa alle uudelleen.
    No, mitä nyt, Ankeus-tonttu kysyi kohmeisin huulin saaden äänensä juuri ja juuri kuuluville.
  Avain! Se on poissa, Ikivanha-tonttu kuiskasi käheästi ja nosti katseensa tonttujoukkoon!
     Miten niin se on poissa? Ankeus-tonttu jatkoi, sinähän kannat Joulupukinmaan portinavainta aina kaulassasi.
  Niinhän minä kannan, Ikivanha sanoi epäuskoisena, mutta nyt se ei ole kaulassani!
   Täytyyhän sen olla kaulassasi. Missä muualla se voisi olla? Anna kun minä katson partasi alle.
   Ankeus-tonttu tarttui Ikivanhan harmaaseen pitkään partaan, kohotti sitä ja hapuili kädellään Ikivanhan kaulaa, siirtyi sitten niskan puolelle ja tunnusteli lopuksi vielä Ikivanhaa vyötäröltä ja vatsapoimuista. Mutta mikään ei auttanut. Avainta ei löytynyt. Sitä ei vain kerta kaikkiaan ollut missään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti