tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 11. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

11.12.2012

Ikivanha katseli maassa olevaa esinettä ja sanoi:
   Eihän tuo ole mikään lumiukko, tuohan on Pahvi-Sauli, Suomen tasavallan presidentti. Tuotako sinä säikähdit?
  Mitä! Pahvi-Sauli! Se näytti ihan lumiukolta penkan päällä, Äkkiväärä puolusteli itseään, minä säikähdin sitä ihan tosissani.
       No, eipä sitä kukaan muu olisi säikähtynytkään kuin sinä, Äkkiväärä, Luritus-tonttu sanoi ivaillen, onneksi et sentään lentänyt minun päälleni.
      Siis mitä te nyt höpötätte, Hömelys-tonttu kysyi naama kurtussa ja ihmetellen, onko tuo tuossa muka Suomen tasavallan presidentti, mitä hän täällä lumihangessa tekee?
   Ei tietenkään tuo pahvi ole Suomen tasavallan presidentti senkin pahvipää, vaan kuvassa oleva henkilö on Suomen tasavallan presidentti. Älä ryhdy ajattelemaan liikaa Hömelys-tonttu, vaan keskity vain olemaan ja kulkemaan mukana, Ikivanha vaikeroi ja jatkoi, nyt on kuitenkin teillä kolmella kiire ponien perään. Ties mihin saakka ne ovat jo ehtineet. Kuten tiedätte, vauhkoontunut jouluponi juoksee, kunnes se ei enää jaksa juosta. Teidän on lähdettävä kipin kapin ponienne perään. Mutta meidän muiden on jatkettava matkaa. Kun saatte ponit kiinni, tulkaa perässämme. Me lähdemme nyt eteenpäin ja suuntaamme kohti Joulupukinmaan porttia.
   Ikivanha käänsi jouluponinsa kohti menosuuntaa ja kannusti sen jälleen täyteen laukkaan. Muut tontut seurasivat. Äkkiväärä ja kaksi muuta tonttua lähtivät tallustelemaan takaisinpäin siihen suuntaan, mihin ponit olivat kadonneet. He tiesivät, että kestäisi aika tovin, ennen kuin he saavuttaisivat poninsa.

Päivä alkoi kääntyä illaksi. Harmaa hämärä muuttui taas pimeydeksi. Kelmeä kuu mollotti jälleen taivaalla. Tonttuja väsytti. Ponejakin alkoi taas matka painaa. Vaikka matkanteko olikin tiellä ollut helpompaa, oli vauhti tehnyt matkasta melkein yhtä rasittavan kuin umpihankitaivalluksesta.
   Saavuttuaan neljän tien risteykseen, joista jokainen vei ties minne korven perukalle tai jopa sen taakse, Ikivanha käänsi jouluponinsa jälleen metsän suojaan. Nyt alkoi toisen päivän viimeinen taival ennen Joulupukinmaan porttia.
   Metsä synkkeni. Oli pakko ratsastaa peräkkäin. Se huolestutti Ikivanhaa. Nyt ei ollut apua vieruskaverista paleltumisen seuraamisessa. Pakkanen kipristeli poskipäitä jo tosissaan. Oli varmasti jo lähelle miinus kolmekymmentä astetta. Eteenpäin oli kuitenkin jatkettava. Ei auttanut pysähtyä kuusen juurelle lumikuopan suojaan odottelemaan pakkasen lauhtumista. Seuraava levähdyspaikka odottaisi heti Joulupukinmaan portin sisäpuolella vanhassa portinvartijan mökissä. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti