maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 10. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

10.12.2012

Ikivanha johdatti joukon läpi metsän. Tultiin laajalle aukealle. Aukean reunassa kulki tie. Ikivanha sanoi:
    Tontut, siirrymme ratsastamaan tuonne tielle. Muistakaa tärkeä perussääntö: jos näkyy yhtään merkkiä ihmisistä, niin silloin karautamme ponien kanssa tien penkan taakse piiloon. Kukaan ihminen ei saa meitä nähdä.
   Niine sanoineen Ikivanha lähti ratsastamaan kohti tietä. Luminen tienpenkka oli vaikea ylittää ja Ikivanha horjahtikin pahannäköisesti ja sai vain vaivoin pysyteltyä poninsa selässä. Saavuttuaan tielle hän odotti, että kaikki tontut nousivat penkan takaa kovalle tien pohjalle ja jatkoi vasta sitten matkaa. Ikivanha lisäsi vauhtia. Ponitkin tuntuivat kilvan nauttivan kovalla tienpohjalla vauhdin hurmasta, koskapa niiden suusta kuului aika ajoin hulvatonta ujellusta muistuttavaa ääntelyä. Tultiin mutkaan. Yhtäkkiä keskellä joukkoa matkannut Äkkiväärä-tonttu huudahti:
     Lumiukko!
   Äkkiväärä nykäisi suitsista ja hänen poninsa pillastui heittäen Äkkiväärän suoraan takanaan tulevien kahden tontun päälle. Nämä suistuivat yhdessä Äkkiväärän kanssa päistikkaa maahan. Jouluponit säikähtivät äkillistä pysähtymistä ja Äkkiväärän huutoa niin perusteellisesti, että lähtivät pinkomaan täyttä ravia siihen suuntaan josta tontut olivat saapuneet. Kohta ne olivat jo kadonneet tien mutkan taakse.
   Jonon keulassa Ikivanha oli havainnut, että jotakin kummaa oli takanapäin tapahtunut ja saapui paikalle.
     Mitä täällä oikein tapahtuu? hän kysyi parta kuurassa.
     Lumiukko pelästytti minut, Äkkiväärä sanoi, ja ponit karkasivat.
     Mikä lumiukko, Ikivanha ihmetteli, en minä mitään lumiukkoa ole nähnyt.
     Tuossa se oli penkalla, Äkkiväärä-tonttu kakisteli.
   Tonttujoukko katseli penkalle päin, mutta mitään lumiukkoon viittaavaa ei näkynyt.
     Ei täällä mitään lumiukkoa näy, Ikivanha sanoi.
   Mutta Äkkiväärä ei antanut periksi. Hän oli varma näkemästään. Niinpä hän kiipesi penkan päälle, katseli ympärilleen ja silloin hän huomasi lumiukon.
    Tuolla se on, Äkkiväärä huudahti ja kahlasi umpihangessa kohti näkemäänsä lumiukkoa.
   Tiellä toiset seurasivat Äkkiväärän kahlausta, mutta eivät he vieläkään nähneet lumiukkoa. Äkkiväärä katosi penkan taakse. Alkoi kuulua ähinää. Tontut rypistivät kasvojaan. Mitä ihmettä tapahtui? Oliko Äkkiväärä joutunut tappeluun lumiukon kanssa? Siinä samassa penkan takaa lensi jotakin tielle. Äkkiväärä nousi penkan laelle.
     Siinä on se lumiukko, hän huudahti! Sanoinhan minä, että täällä oli lumiukko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti