lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 1. luukku



Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

1.12.2012

Tarina alkaa

Tämä tarina alkaa paikassa, josta vain harvat tietävät. Eikä sinänsä ole väliksi tietääkään. Jos joku satunnainen kulkija tähän paikkaan ilmeisen eksyneenä tup­sahtaa, löytää hän vain hylätyltä näyttävän vanhan majatalon. Ehkäpä kulkija saattaa ihmetellä, mikä moinen matala maja keskellä aarniometsää on. Pöytiä peittämätön pölykerros saattaa myös herättää ihmetystä. Mutta paikalle eksymiseen ei ole suurta pelkoa, sillä tätä erikoista ja salaista paikkaa suojaavat tiheästi kasvavat korkeat kuuset, jotka kesäisin tuoksuttavat ilmoille raikasta, huumaavaa pihkaisen metsän tuoksua. Talvisin jyhkeät puut peittyvät paksui­hin lumikinoksiin ja muodostavat miltei luoksepääsemättömän reitin paikkaan, josta tarinamme nyt alkaa.

Elettiin joulukuun kahdettakymmenettä päivää. Paksuja lumihiutaleita putoili mustalta iltataivaalta kuin pieniä valkeita leijoja. Jo entuudestaan paksu lumikerros sai lisänsä. Jyhkeiden kuusten oksat taipuivat paksujen nietosten painosta ja silloin tällöin lunta pöllähti maahan, kun lumen paino kasvoi liian suureksi oksan kannettavaksi.
   Keskellä lumista kuusimetsää oli pieni aukio, jonka reunalla metsän suojassa oli vankoista hirsistä rakennettu majatalo. Talo oli matala ja rakennustavasta saattoi päätellä, että talon asukkaat eivät voineet olla kovinkaan kookkaita. Ikkunat oli rakennettu lähelle maan pintaa, ovi oli tuskin sataaviittäkymmentä senttiä korkea ja muutenkin talo näytti hassunkurisen pieneltä, kuin ylikasvaneelta lasten leikki­mökiltä.
   Lunta oli satanut niin paljon, että rakennuksen ikkunat olivat miltei puoliväliin peitossa. Tosin ikkunat olivat täynnä jääkiteitä, joten ulos niistä ei olisi muu­tenkaan näkynyt juuri yhtään mitään. Ikkunoista kajasti kuitenkin ulos pimeään iltaan hä­myinen kynttilän valo. Hienoinen savun tuoksu majaili aukion yllä. Lumihiutalei­den hitaassa kellunnassa ja hämärän savun tuoksussa rakennus näytti satukirjan sivuille piirretyltä kuvalta.
   Hirsitalo oli tonttujen lepokoti. Korvatunturin Joulupukin tontut oli jaettu kahteen ryhmään. Osa tontuista oli Joulupukinpajalla lahjoja te­kemässä ja osa tontuista oli lepokodissa lepäämässä seuraavan vuoden lahjante­kotyötä varten. Lahjojen valmistus oli rankkaa työtä ja rankka työ vaatii myös ran­kan levon. Tontut olivat hyvin tyytyväisiä päästessään lepovuoroon. Lepovuorossa tontuilla oli yksi tärkeä tehtävä. Itse asiassa tehtävä oli koko joulun tärkein tehtävä, sillä mikäli tuo tehtävä jäisi tekemättä, koko joulu olisi pilalla. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan palataan takaisin lumiselle aukiolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti