tiistai 29. marraskuuta 2011

Stressilaskuri

Olikohan se elokuussa, kun te lukijat saitte ehdottaa meille eräästä Teijan esittelemästä kirjasta pientä askartelupuuhaa. Minun osakseni lankesi Nasun Joululaskurin tekeminen.  Koska jouluna ei ole lupaa valehdella (paitsi pukille voi kertoa olleensa kiltti), kerron laskurin teostani rehellisesti. Jo ohjeet saatuani tiesin, ettei hommasta taatusti tule mitään. Ohjeiden mukaan tämän laskurin tekemiseen tarvitaan puupalikka, joka pitää sahata pyöreäksi ja tietyn kokoista ruuvia ja poraa ym. mielestäni miesten juttuja. Päätin jo alkuvaiheessa, että en tottele ohjeita, vaan yritän tehdä samantapaisen laskurin oikoteitä käyttäen.

Aluksi ostin styroxkuusen, jonka maalasin akryylimaalilla. Se ei tuottanut vaikeuksia. Koristelin kuusen. Sekin oli helppoa. Valitettavasti kuva ei anna kuusen koristeille oikeutta, mutta kuusesta tulikin paras osa koko laskuria. Siitäpä sitten alkoikin Stressi, isolla ässällä. Ensin yritin metsästää valmista pyöreää alustaa tästä pikkukaupungista. Ei helppoa. Viikkotolkulla sitä etsin ja lopulta löytyi korkkinen pannunalusta, joka sopii mainiosti laskuriin. Kuusi siihen liimalla kiinni (mihin tässä ruuvia ja poraa tarvitaan, liima hoitaa saman asian). Sitten sain mielestäni maailman parhaimman idean. Alusta olisi pitänyt ohjeiden mukaan maalata, mutta minäpä suihkuttelin siihen hurjat kinokset tekolunta. Mikä moka. En tullut ajatelleeksi, että tekolunta täytyy suihkuttaa vain ohuelti. No, niinhän siinä kävi, että lumi "kuivui" kasaan ja näyttää säälittävästi ohkaiselta ensilumikerrokselta. Korkkialustakin paistaa läpi, joten heittelin koristetähtiä lumen päälle. Koko homman kinkkisin vaihe oli itse laskuri. Eli täytyi löytää punaisia ja vihreitä puuhelmiä. Ei ollut helppoa sekään tässä kaupungissa. Lopulta löytyi ja pääsin jatkamaan hommaa. Ahaa, rautalankaa tarvitaan, huomasin. Ostin rautalankaa. Liian ohkaista. Ei pysy pystyssä. Ostin toista rautalankaa. Liian paksua. Helmet eivät mene siitä läpi. Tässä vaiheessa alkoivat hikikarpalot tipahdella otsalta. Lopulta kyhäsin epämääräisen viritelmän johon käytin askartelupunosta sekä ohuempaa rautalankaa. Ei pysy pystyssä. Tässä vaiheessa hermo meni. Olisin luovuttanut ja heittänyt koko kurjan stressikapineen ovesta pihalle, ellen olisi muistanut lupaustani. Olin luvannut esitellä laskurin teille.

Minulla oli tässä vaiheessa kaksi vaihtoehtoa. Joko aloitan alusta tai myönnän, ettei minulla ole voimia eikä mielikuvitusta keksiä ja etsiä sopivia tarvikkeita, joilla saisin laskurin pysymään kasassa. Päätin myöntää tappioni. Tämä oli ensimmäinen ja ehkä viimeinen laskuri, mitä ikinä yritän tehdä. Uskon, että osaan laskea tarpeen vaatiessa yöt jouluun ilman puuhelmiäkin.

Jotain tämän näköistä sain lopulta aikaan.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa että te Joulugurutkin olette vain ihmisiä :) Hieno tuli! <3

    t. Joululauluja syyskuusta

    VastaaPoista
  2. Heh, minun kohdalla sana Jouluguru on kaukana ;) Epäonnistun usein. Yleensä luovutan, kun alkaa mennä pieleen. Tämän nyt sain sinnikkyydellä (ja Teijan pienestä painostuksesta) tehtyä, vaikkakin aion irrottaa kohta tuon kuusen ja tehdä siitä jotain ihan muuta. Onni on, ettei tarvitse kirjoittaa tätä blogia yksin. Saattaisi muuten jäädä moni juttu tekemättä :D

    VastaaPoista