maanantai 31. lokakuuta 2011

Maitosuklaata ja piparkakkua

Maitosuklaata ja piparkakkua lähti tässä eräänä päivänä kaupasta matkaani. Ihan samassa paketissa molemmat. Kyseessä siis Fazerin joulusuklaalevy. En erityisemmin aikaisempina vuosina ole innostunut joulusuklaista. Kaikista muista suklaista sen sijaan olen innostunut ympäri vuoden. Lempisuklaani on normaalioloissa Fazerin Lontoon rae suklaa. En koskaan pysty syömään suklaalevystä vain yhtä tai kahta palaa. Jos saan suklaalevyn käsiini, se on syötävä kokonaisuudessaan heti. Minulla on kehittynyt tietynlaiset tavat syödä suklaata ja siitä syystä Lontoon rae suklaa on ylivoimainen ykkönen. Siinä on kaikki, mitä suklaalta vaadin.

Mutta en tullut tänne kirjoittamaan Lontoon rakeista, vaan siis Fazerin joulusuklaasta, jolla on hirmuisen pitkä nimi; Maitosuklaata ja piparkakkua. 300 gramman levy on iso. Muttei liian iso, etteikö sitä pystyisi syömään yksi ihminen kerralla. Tämän on jo suklaasyöppö testannut. Eikä muuten ollut edes liian imelää, vaan oikein hyvä. Vaikka en erityisemmin rakasta piparkakkuja, suklaaseen upotetut piparkakun palaset todella kruunasivat tämän suklaan. Täydellinen yhdistelmä. Lontoon rae ei ehkä saanut voittajaansa, mutta varmasti tulen tätä ostamaan, jos haluan vaihtelua. Ainoastaan yhden moitteen löysin suklaasta. Palat ovat liian isoja. Oleellinen osa suklaansyöntiäni on se, että suklaata kuuluu laittaa aina kaksi palaa kerrallaan suuhun. Nämä palat ovat sen verran paksuja, että kaksi palaa suussa on liikaa. Yksi pala on taas liian vähän. Koska paloja ei mahtunut suuhun oikeata määrää, vei se osan nautinnosta. Mutta totta puhuen en usko, että tätä suklaata on tarkoitettukaan syötäväksi monta palaa kerralla, saati sitten koko levyä kerralla.


2 kommenttia: